Taannoin, siis kauan sitten, olin kisamatkalla Viron Niitväljassa. Matkaa tehtiin bussilla. Sattui niin somasti, että voitin kilvan ja nousin klubilta lähtevään bussiin kiiltävää pokaalia ylpeänä pidellen. Voiton riemussani en tahtonut olla yksin, vaan kaadoin pokaaliin Camparia ja laitoin pystin kiertämään bussissa. Tuskin oli malja puoleenväliin ehtinyt, kun pelästynyt huuto pysäytti sen matkanteon. Pokaali ei ollutkaan tiivis, vaan Camparia valui tipoittain sitä naukkailleiden syliin.
- Vuodessa tahrat ja muistot katosivat ja samalle matkalle pääsin vielä tuon tapahtuman jälkeenkin.
Matti Santanen, PGH
